Miten suomalaisissa kouluissa käsitellään kurinpitoa ja käyttäytymisen hallintaa

Tämä teksti on käännetty automaattisesti.

Suomen koulutusjärjestelmä tunnetaan maailmanlaajuisesti opiskelijalähtöisestä lähestymistavastaan, korkealaatuisesta opetuksestaan ja tasa-arvoon perustuvista periaatteistaan. Yksi vähemmän tunnettu, mutta merkittävä vahvuus on se, miten suomalaiset koulut hallitsevat kurinpitoa ja käyttäytymisongelmia. Toisin kuin monissa maissa, joissa kurinpito perustuu rangaistuksiin, kuten jälki-istuntoihin, määräaikaisiin erottamisiin tai tiukkoihin kurikoodistoihin, Suomessa käytetään luottamukseen perustuvaa, ennaltaehkäisevää ja korjaavaa lähestymistapaa.

Suomessa koulutusviranomaiset ja opettajat näkevät kurinpidon oppimisen mahdollisuutena, ei rangaistuksena. Painopiste on positiivisen kouluympäristön luomisessa, käyttäytymisongelmien perimmäisten syiden käsittelyssä ja oppilaiden kannustamisessa ottamaan vastuuta teoistaan.

Tässä artikkelissa tarkastelemme suomalaisen kurinpitomallin keskeisiä periaatteita ja sitä, miten se edistää kunnioittavaa ja tukevaa oppimisympäristöä.

1. Perusta: Luottamus ja autonomia suomalaisissa kouluissa

Luottamuksen kulttuuri

Yksi Suomen koulutusjärjestelmän peruspilareista on luottamus. Opettajat, oppilaat ja vanhemmat jakavat vahvan keskinäisen luottamuksen, joka on keskeinen tekijä kurinpidon ja koulun käyttäytymisen hallinnassa. Toisin kuin jäykissä kurinpitojärjestelmissä, suomalaiset opettajat luottavat avoimeen vuorovaikutukseen ja ohjaukseen, jotta oppilaat voivat itse säädellä omaa käyttäytymistään.

Suomessa kurinpito ei tarkoita ylhäältä johdettua sääntöjen pakottamista, vaan se nähdään opettajien ja oppilaiden välisenä yhteistyönä. Kouluissa luodaan ympäristöjä, joissa oppilaat oppivat ottamaan vastuun omasta käytöksestään, samalla kun keskinäinen kunnioitus ja itsekurin kehittyminen ovat keskeisiä tavoitteita.

Esimerkiksi suomalaisessa alakoulussa opettajat voivat antaa oppilaille vapauden pitää taukoja tarvittaessa sen sijaan, että he vaatisivat täydellistä hiljaisuutta koko oppitunnin ajan. Tämä autonomia auttaa oppilaita kehittämään itsekuria ja henkilökohtaista vastuuta, ilman tunnetta kontrollista tai rajoituksista. Joissakin kouluissa on myös erityisiä hiljaisia nurkkauksia, joihin oppilaat voivat siirtyä rauhoittumaan tai keskittymään uudelleen, mikä opettaa itsesäätelytaitoja tukevalla tavalla.

Lisäksi koulurakennusten ja oppimisympäristöjen suunnittelu tukee luottamuksen kulttuuria. Monissa suomalaisissa kouluissa on avoimia oppimistiloja perinteisten suljettujen luokkahuoneiden sijaan, mikä mahdollistaa joustavamman ja oppilaslähtöisemmän oppimisen. Tämä oppimisympäristö tukee yhteistä vastuuta ja kunnioitusta, sillä oppilaita rohkaistaan säätelemään omaa oppimistahtiaan samalla, kun opettajat toimivat ohjaajina ja tukijoina.

Opettajien rooli

Suomessa opettajilla on merkittävä ammatillinen autonomia luokkahuoneidensa hallinnassa. Heidät koulutetaan käsittelemään käytöshaasteita ennakoivan viestinnän, konfliktinratkaisun ja sosioemotionaalisen oppimisen tekniikoiden avulla. Sen sijaan, että opettajat reagoisivat kurinpitotoimenpiteillä, he käyttävät positiivista vahvistamista, kannustusta ja yksilöllisiä tukitoimia ohjatakseen oppilaiden käyttäytymistä.

Opettajat toimivat enemmän mentoreina kuin auktoriteettihahmoina ja rakentavat vahvat suhteet oppilaisiinsa molemminpuolisen kunnioituksen pohjalta. He käyttävät aikaa oppilaidensa tuntemiseen, ymmärtäen heidän tarpeitaan ja motivaatiotekijöitään. Tämä lähestymistapa auttaa opettajia tunnistamaan mahdolliset käytöshaasteet varhain ja puuttumaan niihin ennen kuin ne kärjistyvät.

Esimerkiksi, jos oppilaalla on keskittymisvaikeuksia ja hän häiritsee oppitunteja usein, suomalainen opettaja voi toteuttaa yksilöllisiä strategioita, kuten muuttaa oppilaan istumapaikkaa, sisällyttää opetukseen enemmän toiminnallisia tehtäviä tai tarjota lisätukea oppituntien aikana. Rangaistusten sijaan keskiössä on oppilaskohtaisten ratkaisujen löytäminen.

Lisäksi monissa kouluissa on yhteistyöhön perustuvia opettajatiimejä, joissa opettajat keskustelevat säännöllisesti oppilaiden akateemisesta edistymisestä ja käyttäytymisestä. Näissä keskusteluissa jaetaan oivalluksia, strategioita ja parhaita käytäntöjä, mikä varmistaa, ettei yksikään oppilas jää ilman tarvittavaa huomiota ja tukea.

Luomalla vahvat oppilassuhteet, tarjoamalla autonomiaa ja hyödyntämällä ennakoivia käyttäytymisenhallinnan tekniikoita suomalaiset opettajat edistävät oppimisympäristöä, jossa kurinalaisuus on itseohjautuvaa eikä ulkoapäin pakotettua. Tämä tukee Suomen tavoitetta kasvattaa itsenäisiä ja vastuullisia oppijoita.

‍

2. Korjaava lähestymistapa: Suhteiden korjaaminen ja vahvistaminen

Mitä on restoratiivinen oikeus?

Suomalaisissa kouluissa painotetaan restoratiivista oikeutta, joka keskittyy ihmissuhteiden korjaamiseen rangaistuksen sijaan. Sen sijaan, että oppilas eristettäisiin tai nuhdeltaisiin, koulut tarjoavat mahdollisuuksia vuoropuheluun, pohdintaan ja sovitteluun.

Restoratiiviset käytännöt käytännössä

• Restoratiiviset keskustelupiirit: Kun konflikteja syntyy, opettajat järjestävät usein ryhmäkeskusteluja, joissa kaikki osapuolet voivat ilmaista tunteitaan, ymmärtää toistensa näkökulmia ja pyrkiä yhteiseen ratkaisuun. Nämä keskustelupiirit edistävät tunneilmaisua ja keskinäistä ymmärrystä, varmistaen, että jokainen oppilas tuntee itsensä kuulluksi ja arvostetuksi.
• Oppilasvälitteinen sovittelu: Monissa kouluissa koulutetaan vanhempia oppilaita vertaisvälittäjiksi ratkaisemaan pieniä konflikteja. Tämä oppilaslähtöinen lähestymistapa tukee vastuullisuutta ja johtajuutta sekä rohkaisee oppilaita ottamaan aktiivisen roolin ristiriitojen selvittämisessä oikeudenmukaisuuden ja vastuun hengessä.
• Henkilökohtaiset pohdintatehtävät: Jälki-istunnon sijaan oppilaita voidaan pyytää pohtimaan omaa käyttäytymistään, kirjoittamaan teoistaan ja ehdottamaan tapoja hyvittää ne. Tämä harjoitus kannustaa oppilaita ottamaan vastuuta virheistään ja kehittämään strategioita parempien valintojen tekemiseksi tulevaisuudessa.
• Restoratiiviset tapaamiset opettajien ja vanhempien kanssa: Merkittävämpien käytösongelmien kohdalla suomalaiset koulut järjestävät usein tapaamisia, joihin osallistuvat oppilas, opettajat ja vanhemmat. Näissä keskusteluissa pyritään tunnistamaan käyttäytymisen juurisyyt, jotta kaikki osapuolet voivat yhdessä löytää ratkaisun, joka hyödyttää sekä oppilasta että kouluyhteisöä.
• Yhteisöllinen palvelu kouluyhteisössä: Joissakin suomalaisissa kouluissa oppilaita rohkaistaan osallistumaan rakentaviin tehtäviin, kuten koulutapahtumien järjestämiseen tai nuorempien oppilaiden tukemiseen. Tämä antaa heille mahdollisuuden hyvittää tekojaan ja samalla reflektoida omaa käyttäytymistään.

Keskittymällä vuoropuheluun ja ymmärrykseen suomalaiset koulut luovat vastuullisuuden ja keskinäisen kunnioituksen kulttuurin, mikä vähentää toistuvien käytösongelmien riskiä.

3. Käytöshaasteiden käsittely varhaisella puuttumisella

Oppilaiden tunnistaminen ja tukeminen

Yksi Suomen kurinpitojärjestelmän keskeisistä vahvuuksista on varhaisen puuttumisen lähestymistapa. Opettajat ja koulukuraattorit tekevät tiivistä yhteistyötä tunnistaakseen oppilaat, joilla saattaa olla käytöshaasteita, ja tarjotakseen heille tukea ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Perusajatus on, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat tehokkaampia kuin jälkikäteen annetut kurinpitotoimet. Sen sijaan, että odotettaisiin oppilaiden käyttäytyvän häiritsevästi, suomalaiset opettajat seuraavat aktiivisesti oppilaiden hyvinvointia, osallistuvat heidän arkeensa ja tarjoavat yksilöllisiä tukikeinoja, jotka edistävät itsesäätelyä ja hyvinvointia.

Ennakoivat strategiat varhaiseen tunnistamiseen

Opettajat ja koulun henkilökunta käyttävät useita menetelmiä tunnistaakseen oppilaat, joilla saattaa olla riski kehittää käytöshaasteita:

• Havainnointi ja vuorovaikutus: Suomalaisissa kouluissa opettajilla on alhainen oppilas-opettaja-suhde, mikä mahdollistaa yksittäisten oppilaiden tarkemman seuraamisen. Opettajat kiinnittävät huomiota käyttäytymismalleihin, kuten vetäytymiseen, ylivilkkauteen, turhautumiseen tai keskittymisvaikeuksiin.
• Oppilaiden itseilmaisu: Oppilaita rohkaistaan kertomaan avoimesti huolistaan, tunteistaan ja kohtaamistaan haasteista. Joissakin kouluissa käytössä on anonyymejä palautekanavia, joiden kautta oppilaat voivat ilmaista vaikeuksiaan ilman pelkoa leimautumisesta.
• Käyttäytymisen seulonta ja arvioinnit: Kouluissa käytetään sekä epävirallisia että virallisia menetelmiä oppilaiden tunne-elämän hyvinvoinnin arvioimiseen. Lyhyet kyselyt, opettajien raportit ja jäsennellyt keskustelut oppilaiden kanssa auttavat tunnistamaan huolenaiheet varhaisessa vaiheessa.
• Vertaishavainnointi ja -tuki: Monissa kouluissa oppilaita opetetaan pitämään huolta toisistaan ja kertomaan opettajille tai koulukuraattoreille, jos he huomaavat kaverinsa kamppailevan vaikeuksien kanssa.

‍

Kohdennetut tukitoimet riskiryhmään kuuluville oppilaille

Kun oppilas tunnistetaan lisätuen tarpeessa olevaksi, suomalaisissa kouluissa otetaan käyttöön moniammatillisia tukisuunnitelmia, joihin osallistuvat opettajat, vanhemmat, psykologit ja erityisopettajat.

1. Yksilölliset keskustelut opettajan ja oppilaan välillä

Sen sijaan, että turvauduttaisiin heti seuraamuksiin, opettajat aloittavat kahdenkeskisiä keskusteluja oppilaiden kanssa. Näiden keskustelujen tarkoituksena on varmistaa, että oppilas tuntee itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi ennen mahdollisten korjaavien toimenpiteiden tekemistä. Opettajat esittävät esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• “"Miten voit tänään?"
• "Onko koulun ulkopuolella jokin asia, joka painaa mieltäsi?"
• "Mikä auttaisi sinua keskittymään paremmin oppitunneilla?"

Nämä keskustelut auttavat oppilaita reflektoimaan omaa käyttäytymistään ja luovat luottamukseen perustuvan suhteen opettajan ja oppilaan välille.

2. Moniammatilliset tukitiimit

Suomalaisissa kouluissa toimii moniammatillisia tiimejä, joihin kuuluu koulupsykologeja, erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä ja luokanopettajia. Nämä tiimit tekevät yhteistyötä laatiakseen yksilöllisiä tukisuunnitelmia, jotka auttavat oppilaita selviytymään käytöshaasteista samalla, kun heidän arvokkuutensa ja osallisuutensa kouluyhteisössä säilytetään.

Esimerkiksi:

• Oppilas, joka häiritsee oppitunteja ahdistuksen vuoksi, voi saada koulukuraattorilta rentoutumisharjoituksia sekä luokkatilanteeseen mukautuksia, kuten säännöllisiä taukoja liikkumista varten.
• Oppilas, jolla on impulssikontrollin haasteita, voi työskennellä käyttäytymisvalmentajan kanssa kehittääkseen itsesäätelystrategioita, kuten syvähengitysharjoituksia tai tietoisuustaitojen harjoittamista.
• Jos oppilas kohtaa perhetilanteeseen liittyviä vaikeuksia, koulun sosiaalityöntekijät voivat tarjota keskustelutukea tai ohjata perheen ulkopuolisiin tukipalveluihin.

3. Opettajien ja vanhempien yhteistyö

Toisin kuin perinteiset kurinpitotapaamiset, joissa vanhemmat kutsutaan paikalle vasta suurten ongelmien ilmetessä, suomalaisissa kouluissa opettajien ja vanhempien välillä pidetään säännöllistä yhteyttä. Näiden tapaamisten tavoitteena ei ole syyllistäminen, vaan yhteistyön rakentaminen, jotta sekä koulu että koti voivat yhdessä tukea oppilaan kehitystä.

Opettajat jakavat havaintojaan oppilaan käyttäytymisestä luokassa, kun taas vanhemmat kertovat taustatekijöistä, jotka voivat vaikuttaa lapsen tunne-elämään. Yhdessä he sopivat yhteisistä strategioista, joilla voidaan vahvistaa positiivista käyttäytymistä sekä koulussa että kotona.

4. Oppilaiden vertaistuki ja sovittelutoiminta

Monissa suomalaisissa kouluissa on vertaistukiohjelmia, joissa vanhemmat oppilaat tai koulutetut vertaisvälittäjät auttavat nuorempia oppilaita selviytymään sosiaalisista ja käyttäytymiseen liittyvistä haasteista. Koulut, jotka ovat ottaneet käyttöön nämä ohjelmat, raportoivat vähentyneistä kiusaamistapauksista ja oppilaiden välisistä konflikteista.

Esimerkiksi:

• Jos oppilas joutuu usein ristiriitatilanteisiin, vertaisvälittäjät auttavat häntä konfliktinratkaisuharjoitusten avulla ymmärtämään muiden näkökulmia ja kehittämään empatiakykyään.
• Oppilaille, joilla on vaikeuksia itseluottamuksen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen kanssa, kouluissa tarjotaan kaveritoimintaa, jossa heidät yhdistetään tukevan luokkatoverin kanssa. Tämä auttaa heitä sopeutumaan paremmin kouluyhteisöön ja luomaan merkityksellisiä ystävyyssuhteita.

Varhaisen puuttumisen vaikutus kurinpitotoimenpiteiden vähenemiseen

Varhaisen puuttumisen tehokkuus suomalaisissa kouluissa näkyy alhaisina erottamis- ja määräaikaisten sulkemisten määrinä. Koska opettajat ja koulun henkilökunta tarttuvat käyttäytymishaasteisiin ennen niiden eskaloitumista, oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ilman, että heidän oppimistaan keskeytetään.

Tämän lähestymistavan keskeisiä hyötyjä ovat:

• Häiriöiden väheneminen luokkahuoneessa: Kun oppilaat saavat ajoissa tukea, he pystyvät paremmin hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään.
• Alhaisemmat koulupudokkuusluvut: Tukemalla oppilaita rakentavalla tavalla he pysyvät motivoituneina ja sitoutuneina koulunkäyntiin eivätkä tunne itseään syrjäytyneiksi.
• Parantuneet opettaja-oppilassuhteet: Luottamukseen perustuva varhainen puuttuminen vahvistaa oppilaiden ja opettajien välistä yhteyttä, mikä luo kunnioittavamman ja yhteistyöhakuisemman ilmapiirin luokkahuoneessa.
• Tunneälyn kehittyminen: Oppilaat oppivat itseymmärrystä, itsesäätelyä ja vuorovaikutustaitoja, joista on hyötyä koulun ulkopuolellakin.

Tapaustutkimus: Miten suomalainen koulu muutti oppilaiden käyttäytymistä

Espoossa sijaitseva koulu otti käyttöön ennakoivan käyttäytymisinterventio-ohjelman, joka keskittyi oppilaiden itsesäätelytaitoihin. Opettajat saivat lisäkoulutusta sosioemotionaalisesta oppimisesta, ja koulu perusti "rauhoittumisalueen", jonne oppilaat saattoivat mennä, jos he tunsivat olonsa ylikuormittuneeksi.

• Käyttäytymiseen liittyvät huomautukset vähenivät 35 %.
• Oppilaiden itse raportoima stressitaso laski merkittävästi.
• Opettajat havaitsivat luokkahuoneissa keskittymisen ja osallistumisen parantuneen.

Panostamalla ennaltaehkäiseviin ja oppilaslähtöisiin tukimuotoihin Suomi osoittaa, että kurinpito ei ole hallintaa, vaan ohjausta, empatiaa ja voimaannuttamista.

Erityisopetuksen ja inklusiivisen tuen rooli

Suomessa korostetaan vahvasti inklusiivista koulutusta, mikä tarkoittaa, että käytöshaasteista kärsivät oppilaat saavat yksilöllistä tukea sen sijaan, että heidät erotettaisiin yleisopetuksesta. Koulutusjärjestelmän perusperiaatteena on, että jokaisella lapsella on oikeus tukevaan ja hyvin jäsenneltyyn oppimiskokemukseen riippumatta oppimisvaikeuksista tai käyttäytymiseen liittyvistä haasteista.

Kolmiportainen tukijärjestelmä

Suomalaisissa kouluissa noudatetaan kolmiportaista tukimallia, joka varmistaa, että käytöshaasteet käsitellään inklusiivisesti ja rakenteellisesti:

1. Yleinen tuki – Kaikki oppilaat saavat perustason ohjausta, sosioemotionaalisen oppimisen mahdollisuuksia ja käyttäytymiskasvatusta osana normaalia opetusta. Opettajat hyödyntävät luokkahuoneessa selkeää viestintää, positiivista vahvistamista ja yhteistoiminnallisia ongelmanratkaisumenetelmiä oppimisympäristön positiivisuuden ylläpitämiseksi.
2. Tehostettu tuki – Oppilaille, joilla esiintyy jatkuvia käyttäytymishaasteita, tarjotaan lisätukea yksilöllisten interventioiden avulla. Opettajat, koulukuraattorit ja erityisopettajat tekevät yhteistyötä kehittääkseen oppilaalle räätälöidyn käyttäytymisen tukisuunnitelman ja toteuttaakseen kohdennettuja toimenpiteitä, jotka auttavat oppilasta hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään.
3. Erityinen tuki – Jos tehostettu tuki ei riitä, oppilas voi saada erikoistuneempia tukitoimia, kuten henkilökohtaista ohjausta käyttäytymisen asiantuntijoilta, erityisopettajilta tai sosiaalityöntekijöiltä. Tämän tason tuki varmistaa, että oppilaat, joilla on pitkäaikaisia haasteita, eivät jää ilman apua, vaan saavat rakenteellista ja myötätuntoista ohjausta.

Inklusiivisen tuen strategiat

Jotta oppilaat voivat saada tarvittavaa käyttäytymisen tukea pysyen samalla yleisopetuksessa, suomalaisissa kouluissa käytetään erilaisia strategioita:

• Joustavat oppimisympäristöt – Sen sijaan että oppilaat sidottaisiin jäykkään luokkarakenteeseen, suomalaisissa kouluissa tarjotaan dynaamisia oppimistiloja, joissa oppilaat voivat liikkua vapaasti, pitää taukoja tai työskennellä rauhallisissa tiloissa tarpeen mukaan. Tämä on erityisen hyödyllistä esimerkiksi ADHD:stä tai ahdistuksesta kärsiville oppilaille, sillä he voivat itse säädellä energiatasojaan ilman, että se koetaan rangaistuksena.
• Yksilölliset käyttäytymissuunnitelmat – Opettajat ja koulukuraattorit laativat yhdessä oppilaskohtaisia käyttäytymissuunnitelmia, joissa määritellään selkeät tavoitteet ja strategiat oppilaan tarpeiden mukaan. Suunnitelmiin sisältyy esimerkiksi itsearviointiharjoituksia, positiivisen vahvistamisen keinoja ja asteittaisia käyttäytymismuutoksia.
• Yhteistyöhön perustuva tavoitteiden asettaminen – Koulut tekevät tiivistä yhteistyötä vanhempien, opettajien ja käyttäytymisen asiantuntijoiden kanssa yhteisten käyttäytymisodotusten kehittämiseksi. Säännölliset tapaamiset varmistavat, että kaikki osapuolet ovat samalla linjalla ja voivat mukauttaa strategioita tarpeen mukaan.
• Käyttäytymisen tukemiseen erikoistuneet opettajat – Joissakin suomalaisissa kouluissa työskentelee käyttäytymistuen opettajia, jotka auttavat luokanopettajia tarjoamalla reaaliaikaista ohjausta oppilaille, joilla on sosioemotionaalisia tai käyttäytymiseen liittyviä haasteita. Tämä estää häiriöitä ja pitää oppilaat mukana oppimisessa.
• Vertaistuki ja sosiaalisen integraation ohjelmat – Kouluissa edistetään aktiivisesti vertaismentorointia, sosiaalisten taitojen harjoittelua ja yhteistoiminnallisia oppimismenetelmiä, jotka auttavat oppilaita kehittämään terveitä ihmissuhteita ja tunnetaitoja.
• Tunne-elämän hyvinvoinnin korostaminen – Rangaistusten sijaan suomalaisissa kouluissa painotetaan mielenterveyden tukea, ja oppilailla on mahdollisuus tavata koulupsykologeja, hyvinvointivalmentajia ja osallistua mindfulness-harjoituksiin stressin ja tunteiden hallinnan tueksi.

Menestystarinoita suomalaisista kouluista

Tutkimukset osoittavat, että Suomen inklusiivinen ja ennaltaehkäisevä lähestymistapa käyttäytymisen hallintaan vähentää koulupudokkuutta ja parantaa oppilaiden sitoutumista oppimiseen.

Esimerkiksi Helsingissä sijaitseva koulu otti käyttöön rauhoittumishuoneen oppilaille, jotka tarvitsivat tukea tunnetaitojen säätelyyn. Tulokset olivat merkittäviä: käyttäytymiseen liittyvät häiriöt vähenivät 40 % yhden lukuvuoden aikana.

Vastaavasti Tampereella toteutettiin pilottiohjelma, jossa oppilaslähtöinen vertaisvälitys integroitiin koulun toimintakulttuuriin. Tämä johti kurinpidollisten tapausten vähenemiseen sekä vahvempaan oppilaiden väliseen yhteisöllisyyteen.

Korostamalla tukea rangaistusten sijaan Suomi varmistaa, että oppilaat kehittävät itsekuria ja sosioemotionaalisia taitoja, joista on hyötyä koko elämän ajan. Maan sitoutuminen inkluusioon, yhteistyöhön ja hyvinvointiin asettaa maailmanlaajuisen esimerkin siitä, miten kouluissa voidaan käsitellä kurinpitoa empaattisesti ja tehokkaasti.