Education Insights
Tutustuminen Suomen ainutlaatuiseen varhaiskasvatusmalliin
January 15, 2025
January 15, 2025
.png)
Ryhmä suomalaisia esikoululaisia astuu ulos, kääriytyneinä lämpimiin vaatteisiin, valmiina aamupäivän toimintaan. On kirpeä talvipäivä, mutta se ei estä heitä. Opettaja jakaa suurennuslasit ja kannustaa lapsia tutkimaan huurteisia lehtiä. Yksi lapsista osoittaa innoissaan linnun jalanjälkiä lumessa, mikä herättää keskustelun siitä, miten eläimet sopeutuvat kylmään säähän. Tämä on oppimista Suomessa – luonnollista, uteliaisuudesta lähtevää ja paineetonta.
Toisin kuin monet koulutusjärjestelmät, jotka korostavat varhaista akateemista ohjausta, Suomen varhaiskasvatus (ECEC) asettaa etusijalle lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen, leikin kautta oppimisen ja tunne-elämän hyvinvoinnin. Maan ainutlaatuinen "educare"-lähestymistapa yhdistää saumattomasti kasvatuksen, hoivan ja pedagogiikan, varmistaen, että lapset kasvavat itsevarmoiksi, elinikäisiksi oppijoiksi.
Oikeudesta varhaiskasvatukseen aina velvoittavaan esiopetukseen asti Suomi on luonut järjestelmän, joka arvostaa jokaisen lapsen ainutlaatuisuutta ja ruokkii heidän luontaista uteliaisuuttaan. Tässä artikkelissa perehdytään Suomen ainutlaatuiseen varhaiskasvatusmalliin, sen keskeisiin periaatteisiin, innovatiivisiin opetusmenetelmiin ja valtakunnallisen opetussuunnitelman vaikutuksiin.
Tarkastellaanpa lähemmin, mikä tekee Suomen varhaiskasvatuksesta yhden maailman parhaista.
Yksi Suomen varhaiskasvatusjärjestelmän (ECEC) merkittävimmistä piirteistä on, että varhaiskasvatus on laillinen oikeus kaikille alle kouluikäisille lapsille. Suomen lainsäädäntö velvoittaa kuntia tarjoamaan varhaiskasvatuspalveluita paikallisen kysynnän mukaan, mikä takaa palvelujen saatavuuden jokaiselle lapselle.
Vanhemmilla Suomessa on mahdollisuus valita useista hoitomuodoista vanhempainvapaan päätyttyä – yleensä, kun lapsi on noin 9–10 kuukauden ikäinen. Tämä joustavuus mahdollistaa sen, että perheet voivat valita elämäntilanteeseensa, taloudellisiin mahdollisuuksiinsa ja työn ja perhe-elämän tasapainoon parhaiten sopivan hoitomuodon. Toisin kuin monissa maissa, joissa lastenhoitopalvelut ovat rajallisia tai kalliita, Suomi tarjoaa hyvin rakennetun ja edullisen järjestelmän varhaiskasvatuksen tukemiseksi.
Valtaosa suomalaislapsista osallistuu kunnalliseen varhaiskasvatukseen, joka on julkisesti rahoitettua ja laajasti saatavilla. Nämä yksiköt noudattavat Suomen varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman perusteita, mikä takaa kaikille lapsille laadukkaan, leikkipohjaisen kasvatuksen. Vanhemmat maksavat tuloihin perustuvan maksun, joten palvelu on kohtuuhintainen kaikille perhetaustoista riippumatta. Vuonna 2021 jopa 81 % varhaiskasvatuksessa olevista lapsista oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa, mikä osoittaa mallin suosiota ja toimivuutta.
Niille perheille, jotka toivovat vaihtoehtoja, on tarjolla myös yksityisiä varhaiskasvatuspalveluita. Nämä yksiköt noudattavat samaa valtakunnallista opetussuunnitelmaa, mutta voivat tarjota erityisohjelmia tai lisäpalveluja. Yksityiset päiväkodit ovat yleensä kunnallisia kalliimpia, mutta valtio tukee perheitä yksityisen hoidon tuella, mikä tekee yksityisestä varhaiskasvatuksesta mahdollisen vaihtoehdon monille.
Jotkut vanhemmat suosivat pienimuotoisempaa ja kodinomaisempaa hoitomuotoa, jolloin perhepäivähoito on hyvä vaihtoehto. Tässä mallissa koulutettu hoitaja huolehtii pienestä lapsiryhmästä omassa kodissaan, tarjoten yksilöllistä ja lempeää hoivaa. Perhepäivähoito soveltuu erityisesti hyvin pienille lapsille, jotka eivät vielä ole valmiita suurempiin hoitoympäristöihin. Vaikka se on harvinaisempi vaihtoehto kuin kunnallinen tai yksityinen päivähoito, vuonna 2021 noin 6 % suomalaisista varhaiskasvatusikäisistä lapsista oli perhepäivähoidossa.
Suomessa vanhemmilla on myös mahdollisuus jäädä kotiin lapsen kanssa siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, ja saada samalla kotihoidon tukea. Tämä taloudellinen tuki mahdollistaa erityisesti monilapsisille perheille mahdollisuuden lykätä työelämään palaamista ja keskittyä lapsen varhaiseen kehitykseen kotona. Tämä vaihtoehto houkuttelee erityisesti perheitä, jotka haluavat toteuttaa varhaiskasvatuksen vanhempien johdolla ja kodin piirissä.
Tarjoamalla useita hoitomuotoja Suomi varmistaa, että jokainen perhe löytää elämäntilanteeseensa sopivan ratkaisun. Valitsivatpa vanhemmat kunnallisen päivähoidon, yksityisen varhaiskasvatuksen, perhepäivähoidon tai kotihoidon, suomalainen järjestelmä on suunniteltu tukemaan sekä lasten kehitystä että vanhempien tarpeita.
Tämä sitoutuminen yleiseen saavutettavuuteen takaa, että jokainen lapsi saa laadukasta varhaiskasvatusta taustastaan riippumatta.
Toisin kuin perinteiset varhaiskasvatusmallit, jotka erottavat opetuksen ja hoivan toisistaan, Suomi yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi nimeltä “educare”. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa yhdistää oppimisen, tunnekehityksen ja sosiaaliset taidot, tarjoten lapsille monipuolista tukea varhaisten vuosien aikana. Educare-mallissa on neljä keskeistä ominaisuutta.
Yksi educare-mallin ydinarvoista on lapsilähtöinen oppiminen, jossa lapset tutkivat asioita omaan tahtiinsa käytännönläheisten, kokemuksellisten toimintojen kautta. Jäykkien opetussuunnitelmien sijaan suomalainen varhaiskasvatus kannustaa lapsia kysymään, oivaltamaan ja kokeilemaan ympäristöään. Opettajat toimivat ohjaajina ja tukijoina, eivätkä perinteisinä opettajina, mahdollistaen lapsille vapauden tutkia ja oppia. Tämä lähestymistapa vahvistaa itsenäisyyttä, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja, ja auttaa lasta kehittämään luontaisen rakkauden oppimista kohtaan.
Toisin kuin monissa maissa, joissa muodollinen akateeminen opetus alkaa varhain, Suomessa ei painosteta pieniä lapsia varhaiseen koulumaiseen oppimiseen. Oppiminen perustuu luonnolliseen uteliaisuuteen, ei standardisoituihin kokeisiin, tehtävämonisteisiin tai ulkoa opetteluun. Varhaiskasvatuksessa ei ole virallisia kokeita tai arvosanoja, mikä mahdollistaa sen, että lapset rakentavat positiivisen suhteen oppimiseen ilman suorituspaineita tai kilpailua. Tämä auttaa lapsia siirtymään peruskouluun itsevarmoina ja sisäisesti motivoituneina – ei pelokkaina arvioinnista.
Tunnekehitystä pidetään educare-mallissa yhtä tärkeänä kuin akateemista oppimista. Opettajat koulutetaan tukemaan lasten tunneälyn kehittymistä, auttaen heitä tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan jo varhaisessa iässä. Suomalainen varhaiskasvatusympäristö on suunniteltu turvalliseksi, osallistavaksi ja kannustavaksi, tukien lapsen itseluottamusta, sosiaalisia taitoja ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Konfliktien ratkaisemista, empatiaa ja yhteistyötaitoja harjoitellaan päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa, auttaen lapsia kehittämään tärkeitä elämänvalmiuksia, jotka ulottuvat luokkahuoneen ulkopuolelle.
Suomessa leikki ei ole vain ajanvietettä – se on keskeinen oppimismenetelmä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset oppivat parhaiten leikin kautta, ja educare-malli omaksuu tämän ajattelun täysin. Sekä ohjatun että vapaamuotoisen leikin kautta lapset harjoittelevat ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja luovaa ajattelua. Tarinankerronta, ulkona tutkiminen, rakentelu ja roolileikit auttavat kehittämään kielellisiä taitoja, motoriikkaa ja kognitiivisia kykyjä luonnollisella ja miellyttävällä tavalla. Leikin varaan rakentuva oppiminen mahdollistaa kokeilemisen, riskien ottamisen ja yhteyksien löytämisen eri ilmiöiden välillä, tehden oppimisesta iloisen ja innostavan kokemuksen.
Educare-filosofian ansiosta suomalaiset lapset kehittävät paitsi kognitiivisia taitoja myös sinnikkyyttä, tunneälyä ja oppimisen iloa – kaikki olennaisia tulevaisuuden menestyksen kannalta.
Suomalaisen varhaiskasvatuksen perusta on leikkipohjaisessa oppimisessa, jossa lapset kehittävät keskeisiä taitoja tutkimisen ja luovuuden kautta. Tutkimukset osoittavat, että leikki parantaa ongelmanratkaisutaitoja, sosiaalista vuorovaikutusta ja kognitiivista joustavuutta. Suomen varhaiskasvatuksessa käytetään erilaisia leikin muotoja.
Vapaa leikki on suomalaisen varhaiskasvatuksen keskeinen osa. Se antaa lapsille mahdollisuuden tutkia omia kiinnostuksen kohteitaan, tehdä omia valintoja ja kehittää itsenäisyyttä. Toisin kuin ohjatuissa aktiviteeteissa, vapaa leikki tarjoaa lapsille vapauden keksiä omia leikkejään, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja ilmaista itseään ilman rajoituksia. Tämä vapaamuotoinen aika tukee mielikuvitusta, itseluottamusta ja päätöksentekotaitoja. Opettajat tarjoavat turvallisen ja virikkeellisen ympäristön, jossa lapsilla on pääsy monenlaisiin materiaaleihin – kuten rakennuspalikoihin, askartelutarvikkeisiin ja roolivaatteisiin – mahdollistaen itseohjautuvan oppimisen. Antamalla lapsille autonomian leikkiä vapaasti, Suomi vaalii uteliaisuutta ja sisäistä motivaatiota, jotka kantavat myös myöhempään koulunkäyntiin.
Vaikka vapaa leikki tarjoaa avoimen kentän luovuudelle, ohjattu leikki sisältää opettajan suunnittelemia aktiviteetteja, jotka tukevat tiettyjen taitojen kehittymistä. Ohjatussa leikissä opettajat järjestävät toimintoja, joilla on selkeät oppimistavoitteet, mutta lapset saavat silti tutkia ja osallistua omalla tavallaan. Esimerkiksi opettaja voi aloittaa tarinankerrontaleikin kielellisten taitojen kehittämiseksi tai yhteistyöpalapelin edistääkseen tiimityötä ja ongelmanratkaisua. Tämä rakenteen ja vapauden tasapaino mahdollistaa perustaitojen luonnollisen kehittymisen ilman perinteisen opetuksen painetta. Ohjattu leikki auttaa myös opettajia tunnistamaan yksilölliset oppimistyylit ja tarjoamaan henkilökohtaista tukea jokaiselle lapselle.
Yksi suomalaisen varhaiskasvatuksen erottuvimmista piirteistä on ulkoleikin korostaminen – sääolosuhteista riippumatta. Suomessa noudatetaan filosofiaa “ei ole huonoa säätä, on vain huonoja varusteita”, mikä tarkoittaa, että lapsia rohkaistaan leikkimään ulkona ympäri vuoden, oli sitten aurinkoista, sateista tai lumista. Ulkoleikki ei ole vain fyysistä liikuntaa – sitä pidetään tärkeänä osana tunne- ja kognitiivista kehitystä. Luonnossa vietetyn ajan on todistettu vähentävän stressiä, parantavan keskittymiskykyä ja lisäävän luovuutta.
Suomalaisissa varhaiskasvatuskeskuksissa ulkoleikki yhdistetään usein oppimiskokemuksiin, kuten luonnon tutkimiseen, kasvien ja eläinten tunnistamiseen tai käytännönläheisiin tiedekokeisiin. Tämä lähestymistapa kehittää sitkeyttä, sopeutumiskykyä ja vahvaa yhteyttä luontoon.
Suomessa leikki ei ole vain hauskaa – se on tieteellisesti todistettu menetelmä luovuuden, resilienssin ja varhaisen kognitiivisen kehityksen tukemiseen.
Suomi panostaa vahvasti opettajankoulutukseen, edellyttäen varhaiskasvatuksen opettajilta yliopistotasoista koulutusta. Toisin kuin monissa maissa, joissa esikouluopettajilta vaaditaan vain vähäinen koulutus, Suomessa varmistetaan, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset saavat perusteellisen pedagogisen koulutuksen.
Suomalaiset varhaiskasvattajat ovat erittäin tehokkaita yksilöllisen lähestymistapansa, laajan koulutuksensa ja jatkuvaan oppimiseen sitoutumisensa ansiosta. Yksi keskeinen tekijä on matala opettaja–oppilas-suhde, jonka ansiosta opettajat voivat keskittyä jokaiseen lapseen yksilöllisesti, mukauttaa oppimiskokemuksia ja luoda vahvat suhteet lapsiin. Opettajat koulutetaan havainnoimaan ja tukemaan jokaisen lapsen ainutlaatuista kehitystä, varmistaen, että oppiminen tapahtuu lapsen tarpeiden mukaan eikä yhden mallin mukaisesti.
Lisäksi jatkuva ammatillinen kehittyminen on olennainen osa Suomen koulutusjärjestelmää. Se varmistaa, että opettajat pysyvät ajan tasalla uusimmasta tutkimuksesta, opetusmenetelmistä ja varhaiskasvatuksen parhaista käytännöistä. Tämä yhdistelmä pieniä ryhmäkokoja, lapsilähtöistä opetusta ja jatkuvaa koulutusta luo ympäristön, jossa lapset saavat poikkeuksellisen hyvää hoitoa ja opetusta korkeasti koulutetuilta ammattilaisilta.
Tämä korkea osaamistaso luo hoivaavan ja oppijakeskeisen ympäristön, jossa lapset tuntevat olonsa turvalliseksi, arvostetuksi ja voimaantuneeksi.
Vuodesta 2015 lähtien Suomessa esiopetus on ollut pakollista kaikille kuusivuotiaille lapsille. Tällä varmistetaan, että jokainen lapsi saa jäsennellyn mutta kehitystasolleen sopivan johdannon koulunkäyntiin. Tavoitteena on helpottaa siirtymää varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja antaa lapsille tarvittavat taidot, itseluottamus ja arjen rutiinit sujuvaa koulun aloitusta varten.
Esiopetus, joka vastaa kansainvälistä ISCED 020 -luokitusta, noudattaa samaa leikkipohjaista ja lapsilähtöistä lähestymistapaa kuin varhaiskasvatus, mutta sen rakenne on hieman jäsennellympi ja valmistaa lasta seuraavaan oppimisen vaiheeseen. Esiopetuksen keskeiset piirteet ovat seuraavat:
Yksi suomalaisen esiopetuksen tunnuspiirteistä on, että se on täysin maksutonta. Tämä takaa, että jokainen lapsi saa mahdollisuuden laadukkaaseen varhaiseen oppimiseen sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Yleinen ja maksuton esiopetus heijastaa Suomen vahvaa sitoutumista koulutukselliseen tasa-arvoon ja poistaa taloudelliset esteet, jotka saattaisivat estää lasta osallistumasta varhaiseen koulutukseen.
Perheiden ei tarvitse huolehtia lukukausimaksuista, mikä helpottaa kaikkien lasten osallistumista esiopetukseen ennen siirtymistä peruskouluun. Lisäksi kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota esiopetusta kaikille siihen oikeutetuille lapsille, mikä varmistaa palvelun laajan saatavuuden koko maassa.
Suomessa esiopetusta järjestetään tyypillisesti neljä tuntia päivässä, mikä luo tasapainon jäsennellyn oppimisen ja vapaan tutkimisen välille. Perinteisten oppiaineiden sijaan nämä tunnit keskittyvät perustaitojen kehittämiseen, kuten tunneälyyn, vuorovaikutustaitoihin ja ongelmanratkaisuun.
Toimintoihin kuuluu muun muassa yhteinen tarinankerronta, musiikki, luova ilmaisu, luonnossa liikkuminen ja varhainen matemaattinen ajattelu – kaikki sellaisia, jotka tukevat ajattelun kehitystä, uteliaisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta.
Tämä rajallinen päivittäinen aikataulu ehkäisee kognitiivista ylikuormitusta ja antaa lapsille mahdollisuuden osallistua merkityksellisiin ja vuorovaikutteisiin kokemuksiin. Sen sijaan, että kuusivuotiaat istuisivat pitkiä aikoja pulpetissa, he oppivat liikkumalla, keskustelemalla ja tutkimalla – mikä helpottaa sujuvaa siirtymää kouluun ilman stressiä tai painetta.
Suomessa esiopetusta järjestetään sekä varhaiskasvatusyksiköissä että peruskouluissa, jolloin perheillä on mahdollisuus valita ympäristö, joka parhaiten tukee lapsen tarpeita. Jotkut vanhemmat suosivat tuttua varhaiskasvatusympäristöä, kun taas toiset valitsevat koulujen yhteydessä järjestettävän esiopetuksen, jotta lapsi voi vähitellen totuttautua koulumaailmaan ennen varsinaisen ensimmäisen luokan alkamista. Sijainnista riippumatta kaikki esiopetuksen muodot noudattavat samaa valtakunnallista opetussuunnitelmaa, mikä takaa yhdenmukaiset opetusmenetelmät, oppimistavoitteet ja kehityspäämäärät kaikkialla Suomessa.
Vaikka esiopetus kestää virallisesti neljä tuntia päivässä, useimmat lapset osallistuvat myös lisävarhaiskasvatukseen täydentääkseen kokopäiväisen aikataulun. Näiden lisätuntien aikana lapset voivat jatkaa leikkiä, liikkua ja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mikä laajentaa oppimiskokemusta luokkahuoneen ulkopuolelle.
Suurin osa esiopetukseen osallistuvista lapsista hyödyntää lisävarhaiskasvatusta, joka yhdistää jäsennellyn oppimisen ja leikkipohjaiset toiminnot koko päivän mittaiseksi oppimiskokonaisuudeksi.
Vuonna 2018 Suomi otti merkittävän askeleen varhaiskasvatuksen yhtenäistämiseksi ja kehittämiseksi säätämällä Varhaiskasvatuslain (540/2018). Tämän lain myötä otettiin käyttöön varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (VASU), joka toimii sitovana kehikkona kaikille varhaiskasvatuspalvelujen tarjoajille ympäri maan.
Opetussuunnitelma varmistaa, että jokainen lapsi saa sijainnista tai taustasta riippumatta laadukasta kasvatusta ja hoivaa, joka tukee hänen kokonaisvaltaista kehitystään. Katsotaanpa, miten se tapahtuu.
Yksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden merkittävimmistä vaikutuksista on sen kyky taata tasalaatuinen varhaiskasvatus riippumatta siitä, missä lapsi asuu tai minkälaista palvelua hän käyttää. Olipa kyse kunnallisesta varhaiskasvatusyksiköstä, yksityisestä varhaiskasvatuspalvelusta tai perhepäivähoidosta, opetussuunnitelma varmistaa, että kaikki lapset saavat saman tasoista pedagogista tukea ja kehityksellistä ohjausta. Tämä johdonmukaisuus ylläpitää Suomen korkeaa koulutuksen laatua ja ehkäisee alueellisia tai sosioekonomisia eroja. Yhdenmukaisten oppimistavoitteiden ja parhaiden käytäntöjen avulla Suomi takaa jokaiselle lapselle vahvan ja laadukkaan alun oppimispolulle – luoden edellytykset elinikäiselle menestykselle.
Toisin kuin monet koulutusjärjestelmät, jotka painottavat ensisijaisesti akateemisia taitoja, Suomen valtakunnallinen opetussuunnitelma korostaa kokonaisvaltaista kehitystä. Siinä tunne-, sosiaalinen ja kognitiivinen kasvu kietoutuvat päivittäiseen oppimiseen, varmistaen, että lapsi kehittyy tasapainoisesti kaikilla keskeisillä osa-alueilla.
Tunnekehitystä tuetaan empatian harjoittamisella ja sosiaalisilla vuorovaikutustilanteilla, joissa lapset oppivat tunnistamaan tunteitaan ja ilmaisemaan itseään rakentavasti. Sosiaalisia taitoja vahvistetaan yhteistyöleikkien, ryhmäkeskustelujen ja yhteisten ongelmanratkaisujen kautta, mikä kehittää yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Kognitiivista kehitystä tuetaan tutkimiseen perustuvan oppimisen keinoin, joissa lapset pääsevät käyttämään kriittistä ajattelua, luovuutta ja käytännön taitoja.
Tämä monipuolinen lähestymistapa valmistaa lapsia paitsi akateemiseen menestykseen myös merkityksellisiin sosiaalisiin suhteisiin ja tunne-elämän vahvuuteen.
Yksi suomalaisen varhaiskasvatussuunnitelman erottuvista piirteistä on itseilmaisun, luovuuden ja ulkoilun vahva rooli. Lapsia rohkaistaan ilmaisemaan itseään taiteen, musiikin, tarinankerronnan ja mielikuvitusleikkien avulla. Näin he saavat itsevarmuutta omiin kykyihinsä ja tunteisiinsa. Opettajat tarjoavat mahdollisuuksia kokeilla erilaisia luovia ilmaisukeinoja, mikä vahvistaa lasten uteliaisuutta ja löytämisen iloa.
Lisäksi ulkotoiminta on olennainen osa opetussuunnitelmaa, ja lapset viettävät paljon aikaa ulkona kaikkina vuodenaikoina. Suomen filosofia “joka sää on ulkoilusää” takaa, että lapset kehittävät vahvan luontosuhteen, kestävyyttä ja fyysistä hyvinvointia.
Kun luovuus ja ulkoilu sisällytetään osaksi päivittäistä oppimista, Suomi kasvattaa kokonaisvaltaisesti kehittyviä, itsevarmoja ja uteliaita oppijoita.
Vaikka valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma tarjoaa jäsennellyn viitekehyksen, se ei ole yhden koon ratkaisu kaikille. Kunnilla ja yksittäisillä varhaiskasvatuspalvelujen tarjoajilla on mahdollisuus mukauttaa opetussuunnitelmaa paikallisiin kulttuurisiin ja yhteisöllisiin tarpeisiin. Tämä tarkoittaa, että vaikka ydinperiaatteet ovat yhtenäiset koko Suomessa, kasvattajat voivat suunnitella oppimistoimintoja, jotka ovat merkityksellisiä ja sopivia heidän lapsiryhmälleen.
Tämä joustavuus varmistaa, että opetussuunnitelma pysyy kiinnostavana ja osallistavana, heijastaen lasten erilaisia taustoja, kiinnostuksen kohteita ja kehitystarpeita. Antamalla paikallisille kasvattajille mahdollisuuden yksilöllistää oppimiskokemuksia kansallisten standardien puitteissa, Suomi rakentaa dynaamisen ja tehokkaan varhaiskasvatusjärjestelmän, joka tukee jokaista lasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Kunnat mukauttavat valtakunnallista opetussuunnitelmaa paikallisiin tarpeisiin, mutta ydinperiaatteet pysyvät samoina, varmistaen, että jokainen lapsi hyötyy Suomen maailmanluokan varhaiskasvatuksesta.
Suomen varhaiskasvatus (ECEC) perustuu ajatukseen, että oppimisen tulisi olla iloista, innostavaa ja vapaata tarpeettomasta paineesta. Toisin kuin monissa maissa, joissa muodolliset arvioinnit alkavat varhain, Suomessa varhaiskasvatuksessa ei ole standardoituja kokeita eikä akateemisia luokituksia. Lapset saavat oppia omaan tahtiinsa ilman vertailua tai kilpailua.
Tämä luottamukseen perustuva oppimismalli varmistaa, että opettajat tukevat jokaisen lapsen yksilöllistä kehitystä sen sijaan, että painostaisivat heitä saavuttamaan jäykkiä oppimisrajoja. Poistamalla kilpailun ja stressin varhaiskasvatuksesta Suomi kasvattaa itsevarmoja, sisäisesti motivoituneita oppijoita, jotka näkevät koulutuksen innostavana matkana – ei pakollisena suorituksena.
Suomalaisen paineettomuuden keskeinen osa on myös ulkotoiminnan, taiteen ja liikkumisen sisällyttäminen päivittäiseen oppimiseen. Lapset viettävät runsaasti aikaa ulkona säästä riippumatta, mikä tukee sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Luovat aineet, kuten musiikki, tanssi, tarinankerronta ja kuvataide, ovat tärkeässä roolissa ja auttavat lapsia ilmaisemaan itseään vapaasti ja löytämään oppimisen ilon myös perinteisten oppiaineiden ulkopuolelta.
Korostamalla tutkimista, leikkiä ja itseilmaisua ulkoa opettelun ja jäykkien rakenteiden sijaan, Suomi rakentaa koulutusjärjestelmän, joka tukee uteliaisuutta, sitkeyttä ja sisäistä motivaatiota – ominaisuuksia, jotka seuraavat lasta läpi elämän.
TechClass tarjoaa ainutlaatuisia kouluvierailuja Suomeen, joiden aikana opettajat ja koulunjohtajat voivat itse kokea, millaista on suomalainen varhaiskasvatus huipputasolla.Varaa koulukäyntisi jo tänään!Tutustu siihen, kuinka Suomen koulutusjärjestelmä voi inspiroida ja uudistaa oppimista ympäri maailmaa.
.svg){kind=icon}
.svg){kind=icon}
